EUROBOYS: Soft Focus

Jos olet tutustunut norjalaisen Knut Schreinerin osaamiseen vain Turbonegron levyillä, tämä pop-albumi on joko totaalinen järkytys tai tervetullut silmien avaaja. Kvasihomokabareen soolokitaristina skandinaavisen rockin langanlaiha sankarikitaristi vilauttaa nimittäin hyvin kapean siivun musiikillisista mielihaluistaan. Huomattavasti vivahteikkaamman läpileikkauksen Euroboyn soitannollisista taidoista ja sävellyksellisistä kyvyistä saa kuuntelemalla Euroboys-yhtyettä.

Sivuprojektin ja päätyön rooleissa vuorotellut kombo on saattanut maailmaan neljä erilaista albumia, jotka sisältävät etupäässä erinomaista ja värikylläistä rockia. Retrohenkisenä instrumentaalibändinä aloittaneen Euroboysin esikoinen Jet Age esitteli hauskoja surfista 1960-lukulaiseen easylisteningiin ulottuneita pastisseja, kakkoslevy Long Day's Flight 'till Tomorrow lanseerasi loisteliaan psykedelia-orkesterin ja vuonna 2000 ilmestynyt Getting Out Of Nowhere tallensi ahdistavalla huumerockilla tähteyteen pyrkineen ryhmän. Lopullinen megamurtautuminen staratasolle ei kuitenkaan toteutunut ja toinen päätyö paluun tehneessä Turbonegrossa punkesi Knutin elämää sotkemaan. Tämä on varmasti ollut onni, sillä Euroboys kuulostaa uudella Soft Focus -albumilla äärimmäisen rennolta ja kaikesta näyttämisen halusta sekä pakkorokkauksesta vapautuneelta yhtyeeltä.

Knut Schreinerin ja ex-Gluecifer Anders Mollerin muodostaman ydinkaksikon ympärille ryhmittynyt soittajisto loihtii tyylikkään kokonaisuuden, jota voi hyvin pitää teemalevynä. Albumin sitoo kokoon pehmeä tunnelma ja metafyysinen Kalifornian viba. Hienojen pop-laulujen yllä liehuu David Crosbyn, Brian Wilsonin, Grateful Deadin ja ajoittain jopa AOR-kauden Fleetwood Macin tötsyinen henki. Yhtyeen raukean svengaava soitto ja vaivattomasti soljuvat major-soinnut herättävät meissä kaikissa piileksivän sisäisen surffaajan eloon ja ratsastamaan katkeamattomana jonona etenevien ääniaaltojen harjalla.

Parasta tässä loistavassa levyssä on sen eheys. Lempeä sävelmaailma kuljetetaan rohkeasti laulusta toiseen, aurinkoista perusmoodia varovaisesti varioiden. Avauslaulu Break Awayn ja levyn päättävän Crystal Pipelinen väliin rakentuu kaunis eskapistinen kaari, eräänlainen soiva kesäuni.