FINLEY QUAYE: Vanguard

Kun taiteilijalta menee pää oikein kunnolla sekaisin on joskus tuloksena ällistyttävän herkkiä kauneuden kiteytymiä tai todella merkittäviä moniulotteisia mestariteoksia. Finley Quayen tapauksessa ei päde kumpikaan vaihtoehto. Mies on hukannut parissa vuodessa sekä suhteellisuudentajun että biisintekijän lahjansa. Koneeseen on selvästikin lorahtanut sopimatonta polttoainetta. Trickyn sukulaisena tunnetuksi tulleen Finley Quayen Maverick A Strike -debyytti välitti harvinaisen lämpimästi sykkiviä värinöitä, mutta Vanguard briljeeraa lähinnä täydellisellä hengettömyydellään. Lemmen lähettiläs tuntuu olevan todella eksyksissä omien emootioidensa kanssa. Albumi on aivan selvästi pahasti pirstaleisen mielen tuote – miten muuten selittää Everybody Knowsin totaalisen tyylittömät puhallintöräykset, Spiritualizedin Lenny Kravitz -fiilikset ja liki jokaisen kappaleen vastatuuleen kustut sovitukset? Jos tietäisin, että albumisessioissa on saatu aikaan 24 biisiä, niin olisin valmis väittämään, että saamalleni levylle on lipsahtanut 12 kelpaamattomana hyllytettyä raitaa.
Finley Quaye on niin pihalla, että tekee itsensä naurettavaksi. Jos Vanguard ei osoittaudu ykdeksi vuoden suurimmista taiteellisista ja kaupallisista flopeista, niin olen ihmeissäni.