Kumpi olikaan kokeilija-Beatle? John vai Paul? Asiaan on vaikea muodostaa ehdotonta kantaa, vaikka Paul McCartney onkin vahvasti agitoinut itsensä puolesta.
1990-luvulla Macca ja Killing Joken basistista halutuksi tuottajaksi ylennyt Youth keksivät itselleen The Fireman -aliaksen ja julkaisivat sen suojissa kaksi levyllistä kahvila-ambientia. Miesten palatessa kentälle kymmenen vuotta myöhemmin toiveet eivät olleet kovin korkealla. Siksi onkin kiva kuulla kaksikolta jotain uutta ja omassa kontekstissaan yllättävääkin.
”Biisi päivässä” -periaatteella tehty Electric Arguments on enimmäkseen soitettu ja sävelletty levy, ei siis elektronista huminaa tai maalailua. Heti Nothing Too Much Just Out Of Sight -raidalla vonkuu blueskitara kuin valkokantisella The Beatles -tuplalla tai Led Zeppelinin levyllä ikään. Hieman myöhemmin Sing The Changes kohisee 80-luvun stadionpopin hengessä ja Travelling Light menisi melkein läpi Isobel Campbellin ja Mark Laneganin duettona – McCartneyn laulaessa kummankin osuudet. Usein hänen äänensä on tunnistamaton, vailla tyypillisiä romanttisia piirteitä.
Lähes kaikki levyn raidat ovat tyyliltään ja toteutukseltaan erilaisia. Se on mukavaa kuunneltavaa, mutta varsinaiset huiput jäävät vähiin. Täysin perseelleen menee vain Lovers In A Dreamin kahden pennin Underworld-fiilistely. Lopulta levyn suurin opetus lienee, että 66-vuotias aateloitu poptähtikin voi kyllästyä odotusten toteuttamiseen.