FIRST FLOOR POWER: There Is Hope

Ruotsalaisen klassikkolabelin Silencen tuore kiinnitys First Floor Power on saanut kotimaassaan todella ristiriitaisen vastaanoton. There is Hopea on sikäläisessä mediassa kirjattu sekä kaikkien aikojen hienoimpien että huonoimpien ruotsalaislevyjen listalle. En kyllä ymmärrä miksi. Mainiota näsäviisastelua First Floor Power levyllään tarjoilee, muttei tämän takia kannata sekaisin mennä.
First Floorin Powerin musiikissa ensikuuntelulla vastaan iskevä omituisuus ja pirtsakkuus muuttuu hyvin nopeasti deja vu-kokemukseksi. Eikös new wave ollut ennen vanhaan täynnä tämmöisiä hermostuneita ja omasta mielestään nokkelia nykijöitä? Talking Heads on ainakin aivan ilmeinen vertailukohta nuorelle ruotsalaisorkesterille. Totta on, ettei tämmöinen laskelmoidusti nyrjähtänyt älykkö-pop ole ihan hiljan järin kovassa huudossa ollut. Ehkäpä First Floor Power on saanut kehujansa puolelleen juuri oikealla ajoituksella ja vilpittömyydellään. Uuden aallon, taidepopin ja klassisen indien suuri paluu saatta vaania jo seuraavan kulman takana. Jos näin on niin toivon, että nerokkaasta bob hundista tulee maailman suosituin yhtye. Bob hundiin verrattuna First Floor Powerin pikkunäppäryys tuntuu vähän nösseröltä rillirouskumeiningiltä.
Yhtye on There is Hopen kulmikkaalla musisoinnilla saanut pop-kansan huomion kiinnitettyä hetkeksi itseensä. Eksentrinen asenne ja itsevarmuus voi olla hyvä lähtökohta, muttei se yksistään riitä ihan loppukierroksille elämän jukeboksissa. Seuraavalla levyllä olisi mukava kuulla First Floor Powerilta pari piirua musikaalisempaa musiikkia.