FLYLOW: Bridges

Arvio julkaistu Soundissa 05/2005.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Näitä kahta debyyttialbuminsa julkaissutta yhtyettä yhdistävät palava halu tulla rocktähdeksi, nolostuttavat taiteilijanimet ja se, että levyjä ollaan tehty ulkomaisten ammattilaisten valvonnassa.

Arvio

FLYLOW
Bridges
Parole

Näitä kahta debyyttialbuminsa julkaissutta yhtyettä yhdistävät palava halu tulla rocktähdeksi, nolostuttavat taiteilijanimet ja se, että levyjä ollaan tehty ulkomaisten ammattilaisten valvonnassa. Jos esikoislevyt otetaan mittariksi, niin todennäköistä on myös, ettei kummastakaan tule kiintotähteä suomalaisen rockin tähtikartalle.

The Winylsin albumin käynnistää moottoripyörän miehekäs pärähdys. Sen jälkeen Rock Motorilla ei mitään miehekästä kuullakaan. Nuori yhtye soittaa keskitiellä taapertavaa rockiaan silkkihansikkaat käsissä. Ei auta, vaikka helsinkiläinen bändi olisi kuinka perustettu Liverpoolissa ja se olisi jutellut Noel Gallagherin kanssa, jos kukaan ei ole tullut ajatelleeksi, miten siitä saataisiin muokattua persoonallinen yksikkö. Poikkeuksellisen lahjakas tai onnekas saa olla, jos läpisoittelulla meinaa läpimurtonsa tehdä. Melodisesti rikasta ja hyvää tuulta levittävää rockia Rock Motorilla kuullaan, mutta aivan liian tylsästi ja turvallisesti, että se herättäisi vahvoja tunteita suuntaan tai toiseen.

Aivan yhtä hankalaksi asemansa tekee Flylow, joka luottaa soinnissaan niin perinteisiin arvoihin, että luulisi sen olevan periaate. Bridgesin sävyvalikoimaa elävöitetään kuitenkin Pearl Jam -henkisellä kevytgrungella onnistuneesti, mutta sekään ei varsinaisesti kerro bändin elävän juuri tätä päivää. Akustissävytteiset sovitukset ovat taitavia, mutta hukuttavat Flylow'ta kohti unohduksen kurimusta. Jonkinlaista hittivainua on Bridgesilta joka tapauksessa haistettavissa. Sitäkään ei tarvitsisi arvailla, jos albumin tuotanto kävisi röyhkeämmin päälle. 

Lisää luettavaa