Oli jo aikakin, että kymmenen vuotta jääräpäisesti tahkonnut FM2000 sai osakseen hieman enemmän kannustusta ja huomiota. Sakara on yhtyeelle täydellinen kotikolo, mutta samalla arvaamaton kiviriippa. Suomenkielisenä ja kikkailevuuteen taipuvaisena yhtyeenä yhtäläisyysmerkit on helppo piirtää Stam1naan, ”normaaleimmillaan” raskastekoinen rock soi kuten Mokomalla ikään. Pieksämäkeläisten historia ja tekemiset tietysti vievät tämänkaltaisia yleistyksiä pidemmälle. Mielikuvat vaan ovat biografioita vahvempia.
FM2000 oli vuosien varrella takonut itsensä rautaiseen kuntoon, mutta Meibi Bus Home (2009) ei saanut ison näkyvyyden debyyttinä ihan sellaista suitsutusta, mitä olisi luullut. Opium Grillillä jonottaessa ymmärtää miksi. Tuntuu kuin bändi puristaisi liikaa. Kokeilunhaluinen ja sekopäinen kvartetti sortuu suorittamaan. Laskelmoimisesta puhuminen tuntuisi kohtuuttomalta syytökseltä, mutta monesti tuntuu silti, että tällaista FM2000:lta juuri nyt odotetaan. Se saa bändin lukkoon. Ottaessaan selkeitä sivuaskelia – kuten päätösraita Luutarhurin rehevä folk – homma pelittää roppakaupalla rennommin.
Lievä pettymys on selitettävissä sillä, että ensikosketus orkesteriin tapahtui ennakko-odotuksista vapaana keikalla. Umpitiukka ja oikealla tavalla maalaisen jurpo yhtye nakutti menemään sellaisella kiihkolla, että sen perään kannattaa haikailla vielä vuosiakin myöhemmin.
