Kun ääripäät kerrankin kohtaavat – FM2000 valitsee ratkaisunsa kummallisuus edellä

FM2000
Hubba Bubba Rehab
Inverse

FM2000:n levy-yhtiö näköjään hassuttelee, kun bändiä mainostetaan nousevaksi kulttibändiksi Pieksämäeltä, vaikka kyseessä on jo bändin seitsemäs pitkäsoitto. FM2000 on vuosien varrella osoittautunut melkoiseksi ääripäiden ryhmäksi. Yhtye on sekametelisoppaa sekä hyvässä että pahassa. Bändi kaivaa metalliinsa suunnilleen ne mahdottomimmatkin vaikutteet, ja yhtye on tavannut esitellä huumoria, jonka osuminen tosin on ollut vähän niin ja näin.

Omaan huumorintajuuni FM2000 ei ole oikein koskaan tahtonut osua, mutta myönnettävä on, että vuosien työ on toiminut yhtyeen eduksi ainakin musiikillisten ansioiden puolella. Bändi on tätä nykyä rapsakka ja monella tapaa notkea. Totta kai ryhmä saa edelleen leuat loksumaan kummallisilla valinnoillaan eikä se ole välttämättä lainkaan huono juttu. Orkesteri luistelee sukkelalla tavalla tyylilajista toiseen.

Välillä alkaa tuntua siltä, että bändi ei taida itse ymmärtää lainkaan, miten isojen ja tärkeiden asioiden äärellä metallisen ilmaisun laajentajana se saattaisi olla, jos se viitsisi suhtautua asiaansa vähänkään analyyttisemmin ja pyrkiä välittämään edes vähän isompia tunnelmia. Nytkin on suuri sääli, että näennäishumoristiset lyriikat kampittavat pahasti monta upeaa biisiä.