Freedom Call on hypännyt samaan kelkkaan kuin monet muutkin taiteilijat. Bändi on tehnyt teemalevyn, joka perustuu Baijerin kuninkaan Ludvig II:n elämäntarinaan.
Joutsenkuninkaaksi kutsuttu hallitsija oli suuri taiteiden ystävä ja hän ihaili suuresti Richard Wagneria – jopa niin, että maksoi tämän velkoja. Freedom Call ei ole hyödyntänyt tätä kytköstä musiikissaan juuri lainkaan, mutta toisaalta eipä se ole jumiutunut aiemmilla levyillä niin vahvasti pilkottaneisiin Helloween-vaikutteisiinkaan.
Uutuus esittelee Freedom Callin omaperäisimmillään, mutta ei yhtye toki ole kelkkaansa kokonaan kääntänyt. Sävellykset vain sisältävät uudenlaisia lähestymistapoja teutoniheviin ja biiseissä on jopa oivaltavia aineksia.
Liekö rojalistisessa teemassa syy siihen, että yhtye kokeilee välillä Queen-tyyppisiä stemmoja, jotka kieltämättä turvottavat muutamia raitoja mukavasti. Muiltakin osin sovitukset ovat suurempia ja sinfonisempia, mitä voi tervehtiä ilolla. Bändi on vihdoin pyristellyt itsensä irti aiemmilla levyillään lukitsemista kahleistaan ja päässyt valjastamaan koko kapasiteettinsa vapautuneesti käyttöönsä.