Lyhytikäisestä punkyhtyeestä Fucking Finland ihan oikeaksi bändiksi kasvanut The Fucking World kuului suomalaisen kitararockin peruskalustoon 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Hajoamisen jälkeen vuosien suomaa arvonnousua ei kuitenkaan ole kuulunut, vaan yhtye on jäänyt aikansa kuriositeetiksi. Tältä kokoelmalta selviää miksi.
The Fucking Worldin punkista ponnistanut, mutta varsin turvalliseksi perusrockiksi muovautunut soundi on ummehtunut vanhanaikaiseksi. Yhtye on kieltämättä räyhäkäs, mutta keskitempoisesti puksuttavat ja ilmeettömät biisit tekevät lopputuloksesta turvallisen ja tylsän. Ikävää vaikutelmaa alleviivaa kolhot kasarisoundit.
Tällaisessa isossa köntässä biiseistä ei löydy yhtäkään bändin sisäistä hittibiisiä, sellaista jonka esittämisestä kuuluisi ylpeys ja vimma. Laulu on punkasenteen myötä suurpiirteistä hoilotusta. Kuvaavaa on, että vanhasta Rare-lehdestä poimittu historiikki muistuttaa toistuvasti, ettei The Fucking World koskaan onnistunut tuomaan sisintään esille levytetyssä tuotannossa.
Historiankirjoituksena This Was The Fucking World on tietysti kiintoisa osa aikaansa. Albumien ja sinkkujen olennaisuudet sekä livet ja harvinaisuudet niputtava tuplakokoelma on kuitenkin hieman liikaa yhtyeen arvoon nähden. Kitaristi Kari “Näkä” Närhen myöhemmistä bändeistä Atom Heart oli jo huomattavasti terhakkaampi tapaus.