Fuerteventuran esikoisalbumilta on kuultavissa aimo annos 1990-luvun jenkkibändien turhautuneisuutta, mutta helsinkiläisyhtye ei esitä asiaansa tarpeettoman raskassoutuisesti ja mielikuvituksettomasti. Debyytillä liikutaan musiikillisesti jossain Foo Fightersin ja Musen välimaastossa.
Bändi on osannut valita ensisinglekseen juuri oikean kappaleen. Day By Day osuu täsmälleen hermoon melodisuudellaan, vimmallaan ja dynamiikallaan. Albumikokonaisuus on tähän verraten pienoinen pettymys, vaikka levy kuulostaakin sopivan räkäiseltä ja tyylilajiin nähden lukuisat uljaat kitarasoolot tuoreilta. Kappalemateriaalin seasta vain löytyy hieman liikaa laiskoja tai muuten laimeita biisejä, jotka vaikuttavat kompromissiratkaisuilta. Pöytälaatikosta olisi varmasti ollut tongittavissa ainekset räväkämpään debyyttiin.
Grunge-haamun kumartamisesta Fuerteventuraa ei todellakaan voi syyttää, mutta aika ajoin bändi kaipaisi lisää energiaa, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Livenä homma varmasti toimii, mutta kotikuuntelussa esikoislevy ei täysin kanna edes lyhyttä mittaansa. Seuraavalle vaikka nupit kaakkoon ja aivot narikkaan?