GEORGE HARRISON: All Things Must Pass

Kaksi rocktietokilpailujen klassikkokysymystä: 1) Kuka Beatleseistä teki ensimmäisenä sooloalbumin? 2) Kuka heistä sai ensimmäisenä soololevynsä singlelistan ykköseksi?
Vastaus molempiin kysymyksiin on George Harrison. Kitaristi sävelsi jo vuonna 1968 musiikin Joe Mussotin elokuvaan Wonderwall, ja sen soundtrack-albumi julkaistiin Britanniassa saman vuoden lokakuussa. John Lennonin & Yoko Onon paljon enemmän huomiota osakseen saanut Two Virgins ilmestyi noin kuukautta myöhemmin.
Tapaninpäivänä 1970 George Harrison komeili USA:n singletilaston ykkösenä Phil Spectorin tuottamalla singlellä My Sweet Lord. Pian se oli vallannut listan kärkipaikan myös muun muassa Saksassa, Hollannissa ja Ranskassa. Suomessakin se nähtiin parhaimmillaan myyntitilastomme viidentenä. Sen sijaan Tapani Kansan siitä tekemä käännösversio Isäni mun, jossa mitä vastenmielisimmällä tavalla yhdistyi täydellinen tyylitajuttomuus ja luterilainen tekopyhyys, meni täysin harakoille. Ei suomalaisten musiikkimaku ole aina niin huono kuin jotkut väittävät. Britanniassa My Sweet Lord oli saatavissa singlenä ties mistä syystä vasta tammikuussa 1971 eli vasta sen jälkeen kun Harrisonin sooloalbumi All Things Must Pass oli tullut siellä kauppoihin. Joka tapauksessa, kuun lopussa sinkku oli ykkösenä myös Georgen kotimaassa.
Mutta My Sweet Lord ei ole jäänyt popmusiikin historiaan pelkästään miljoonia myyneenä ykköshittinä. Keväällä 1971 alan ammattilehdet tiesivät kertoa, että levyn tekijänoikeuspalkkiot oli pantu toistaiseksi jäihin, koska Harrison oli haastettu oikeuteen plagioinnista syytettynä. My Sweet Lordin sanottiin muistuttavan turhan paljon Ronnie Mackin The Chiffons -yhtyeelle 60-luvun alussa säveltämää ykköshittiä He's So Fine. Ratkaisu asiaan saatiin vasta viisi vuotta myöhemmin, kun Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Richard Owen nuiji pöytään päätöksen, jonka mukaan My Sweet Lord todellakin oli plagiaatti. "On selvää, että My Sweet Lord on ihan sama laulu kuin He's So Fine", perusteli Owen. "Lain mukaan tämä merkitsee tekijänoikeusrikkomusta, eikä asiaa lievennä edes se seikka, että rikkomus on saattanut tapahtua alitajuisesti." George Harrison suhtautui päätökseen tyynesti, joskin hän myöhemmin kirjoitti muistelmissaan, "etten vieläkään ymmärrä, mikseivät lakituvat ole täynnä vastaavanlaisia tapauksia, vaikka 99 prosenttia kuulemastamme popmusiikista on saanut vaikutteita vähän sieltä sun täältä." Ilmeisesti Harrison on mielestään edelleenkin moraalisesti oikeassa, sillä All Things Must Passin uudella cd-versiolla My Sweet Lord on edelleen merkitty hänen omaksi sävellyksekseen. Eikä tässä kaikki, lisäksi mies on tehnyt siitä osittain uudelleen soitetun ja lauletun version nimellä My Sweet Lord (2000), jolla vierailee muun muassa laulajatar Sam Brown. Luojan kiitos, Harrison ei kuitenkaan ole muokannut siitä mitään konekompilla jyskyttävää disco- tai teknoversiota, vaan aika maltillisen, joskin täysin turhan muunnelman.
All Things Must -albumi julkaistiin alkuperäisessä vinyylimuodossaan kolmen lp-levyn kokoisena pakettina. Nyt se on saatu puserrettua kahdelle cd:lle, vaikka mukana onkin asiaankuuluvasti ennen julkaisemattomia bonusraitoja. Levyn kiistattomia kohokohtia ovat edelleen etenkin What Is Life, Isn't It A Pity, George Harrisonin ja Bob Dylanin yhdessä nikkaroima I'd Have You Anytime sekä Dylanin yksinään säveltämä If Not For You. Kuitenkin kokonaisuuteen pätee edelleenkin se sama vinyyliversiosta aikoinaan esitetty arvio, jonka mukaan All Things Must olisi ollut tupla-albumina paljon parempi ja yhdelle kiekolle mahdutettuna suorastaan loistava levy.
Anyway, thanks for the pepperoni, George.