GEORGE MICHAEL: Patience

George Michaelin kynä on ehtinyt parinkymmenen vuoden aikana rustata muutaman aidon pop-neronleimauksen. Aivan yhtä mestarillisiin suorituksiin ei uutukaisella ylletä, sisällölliset puutteet korvataan vuosien tuomalla varmuudella ja ammattitaitoisella taustatiimillä. Patience on siis pahimmilaan hyvin tuotettua, harmitonta ja mutkatonta viihdettä.

Suuria musiikillisia mullistuksia ei Georgen leirissä ole tapahtunut. Levyn materiaali koostuu lähinnä tanssilattioille sopivista klubihölkistä ja soulahtavista balladeista, genreistä kun eritoten jälkimmäinen istuu laulajamme äänelle kuin hansikas käteen. Tempollisesti vetreämmät biisitkin taipuvat hyvin toteutuksiltaan, mutta metronomilukujen kohotessa nousee myöskin sävellyksien ennalta-arvattavuus. Kuulostaa kuin levyn viisivuotisen tekoprosessin aikana olisi ajoittain ollut vaikeaa olla tulematta kuulovammaiseksi omille tekemisilleen.

Patiencen arvosanaa tiputtaa levyn pituus. Neljätoista raitaa ja yli 70 minuuttia silkinpehmeää soundia on kuin pumpulikylvyssä istuminen hivenen liian pitkään. Pahiten tuo vääränlainen kutina vaivaa tietysti vähäpätöisemmissä biiseissä, enemmistö levyn hankkineista varmasti valitseekin omat suosikkinsa ja käyttää sen jälkeen cd-soittimen ohjelmointioptiota.

Vaikka Patiencesta ei klassikoksi olekaan, voi kiekkoa silti pitää tekijänsä näköisenä tuotoksena. Ja loppupeleissähän George on aina ollut – Wham!in vanhoja videoita lukuunottamatta – melko tyylikäs jätkä.