GLOOMY GRIM: The Grand Hammering

Gloomy Grim ei ole koskaan kuulostanut niin valmiilta, etteikö metalliveteraani Agathonin toivoisi edes jollain tavalla bändiään kehittävän. Mustanpuhuvat kauhuteemat olivat selvillä jo debyytillä yli kuusi vuotta sitten, eikä mikään ole oikeastaan muuttunut. Itsepäisyydestä ja omaan asiaan uskomisesta Agathonille voi nostaa hattua: muotivirtausten perään ei ole lähdetty lönköttelemään.

Toisaalta miestä voisi syyttää tietynlaisesta sokeudesta: on vaikea uskoa, että kuiva blackin suuntainen sävytön kolhiminen on kaikki, mitä Gloomy Grimistä vuosien kehityksen jälkeen irtoaa. The Grand Hammering esittelee kyllä Bloody Grimin kaltaisia nopeampia ja vähän teknisempiä heavy metal -vaikutteisia siirtoja, mutta se tuntuu liian vähäiseltä edistykseltä, jotta levystä tosissaan jaksaisi innostua.

Kaikkein kiusallisinta Gloomy Grimissä ovat sen kornit ja tönköt riimit. Kun Agathon vielä ääntää sanat Gloomy-kielellä, joka tavujen painotuksien puolesta muistuttaa englantia vain etäisesti, biisien synkät aiheet saavat riesakseen turhaa koomisuutta.