GODHEAD: 2000 Years Of Human Error

Arvio julkaistu Soundissa 02/2001.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Äskettäisestä valtavirtaentreestään huolimatta Godhead ei ole aivan uusi tekijä. 2000 Years Of Human Error on jo sen neljäs albumi ja bändin itsensä mukaan nimetystä debyytistäkin on vierähtänyt jo seitsemän vuotta.

Arvio

GODHEAD
2000 Years Of Human Error
Posthuman

Äskettäisestä valtavirtaentreestään huolimatta Godhead ei ole aivan uusi tekijä. 2000 Years Of Human Error on jo sen neljäs albumi ja bändin itsensä mukaan nimetystä debyytistäkin on vierähtänyt jo seitsemän vuotta. On siis selvää, että yhtye on muutakin kuin väkisin puristettua nu-metal -hypeä, vaikka se siltä ulospäin pahasti näyttääkin. Tyylikoulu on läpäisty hassuine hiuslaitteineen ja kajaleineen korkein arvosanoin.
Godhead lanseerattiin ennen kaikkea Marilyn Mansonin Posthuman-yhtiön ensimmäisenä kiinnityksenä. Bändistä on näköjään muodostunut muusikon, näyttelijän ja kuvataiteilijan lisäksi nyt myös levy-yhtiömoguliksi ryhtyneen Mansonin lempilapsi, sillä mies on toiminut uuden albumin vastaavana tuottajana ja vierailee sillä Twiggy Ramirezin kanssa itsekin.
2000 Years Of Human Error käynnistyy Nine Inch Nailsia soundejaan myöten imitoivalla The Reckoningilla, mutta kehittyy jatkossa ilmeeltään monipuolisemmaksi. Tulvan lailla paisuva muhkea takapotku levyllä säilyy silti hamaan loppuun asti. Produktion yltiöpäinen 80-lukulaisuus vieraannuttaakin Godheadin kollegoistaan. Musiikin uusromantiikkaflirttailut ja U2:ta lähentelevä stadionmaisuus ainakin erottavat sen massasta. Koneita ja kitaroita levyllä on samassa suhteessa, joten turha painolasti on heitetty yli laidan. Ja vielä kun jostain löytyisi modernia raskasta rockia soittava yhtye, jonka maailmankuva kattaisi muutakin kuin pintapuolisen nihilismin. 

Lisää luettavaa