Joskus tulee sorruttua ääliömäiseen tv-surffailuun. Huomaa tuijottaneensa televisiota keskittymättä mihinkään, katsomatta mitään loppuun. Kanava vaihtuu ja silmät räpsyvät ajatuksenkaan liikahtamatta. Godsmackin kuuntelu jää vuodesta toiseen samanlaiseksi nollainformaatioksi. Ei ole mitään mihin tarttua.
Godsmackin musiikilliset ideat ovat yhtä yllätyksettömiä kuin Hollow-biisin kertosäe. ”I feel so hollow!” venyttelee Sully Erna dramaattisesti. Eikö sisukset tyhjäksi rutistavalle ololle löydy muita sanoja? Eikö ole kiertoilmaisuja, joilla kuulijan saisi imaistua artistin tunnetilaan kuin varkain?
Ikävämpi ajatuskulku kertoo, että Sully Erna kavereineen on löytänyt todellisen viisastenkiven. Kun maailman suurimpien levymarkkinoiden listaykköseksi pääsee taas puuduttavalla perusratkaisulla, taitavat tyhjät fraasit olla juuri se ase, joilla radio- ja tv-surffaajat saadaan säpsähtämään. Riittävän yksinkertainen ärsyke ja nopea johtopäätös: pitää ostaa Godsmackin uusi.
Miksi Godsmack musiikillisen kuvansa laajentamisesta piittaisi, kun levyt myyvät tällaisenaankin, ilman vähäisintäkään haastetta artistin puolelta. Herättäkää, kun Godsmack on mennyt.
