Brooklynilaisen Grizzly Bear -kvartetin suuriin ihailijoihin kuuluvat muiden muassa Fleet Foxes ja Radiohead. Yhtyeen kolmannen albumin saa kuvailtua summittain, kun kertoo sen kuulostavan niiden yhdistelmältä. Kyse on siis uteliaasta, modernista folkrockista.
Siinä missä Fleet Foxes ihastutti perinteen täydellisellä hallinnalla,
Grizzly Bear haluaa viedä ilmaisua eteenpäin. Sen musiikki soi kerroksellisena, joskus abstraktina ja sirpaleisena, toisinaan herttaisen harmonisena. On helppo uskoa, että yhtyeen jäsenet viettävät aikansa yhtä lailla Van Dyke Parks -levyjä kuin elektronisen musiikin uusia tuulia tutkien.
Grizzly Bearin vahvuuksiin kuuluu, että bändissä on kaksi lauluntekijää ja laulajaa, joilla on oma tyylinsä. Heistä Daniel Rossen tuntuu rakastavan Disney-soundtrackien laajaa soundia ja yrittävän tehdä jotain muuta. Ed Drosten puolestaan nauttii sokerisista melodioista ja laulaa maistellen niitä kuin vanhat doowop-tulkitsijat ikään. Viettelevän folk-kakun kruunaavat muun muassa Antony & The Johnsonsin kanssa työskennelleen Nico Muhlyn juhlavat orkestraatiot.
Kaikesta kokeellisuudesta huolimatta Veckatimest-levy ei ole erityisen hankala kokonaisuus. Kunnianhimoisen kiekon sulattelussa auttaa paljon sen ihastuttava soundi, jossa kaikki kuuluu selkeästi. Animal Collectiven Feels-albumin jälkeen ei ole tainnut ilmestyä tämän parempaa avantfolk-levyä.
