Heikki Salon kolmas sooloalbumi ei antanut odotuttaa itseään läheskään yhtä kauan kuin edeltäjänsä. Unen renki (2010) esitteli Salon säestäjinä Janne Louhivuoren, Kepa Kettusen ja Mikko Löytyn, jotka kitaristi Anssi Salmisen täydentämänä muodostavat Hiili-levyllä musisoivan Tulipalo-yhtyeen.
Rikkaista sanakäänteistään tuttuna ja tarpeen tullen myös yhteiskunnallisia outouksia tarkkanäköisesti kiteyttävänä tekstittäjänä Heikki Salo on jälleen elementissään. Ylitöiden ja tulosvastuun raskauttamat suorittajat eivät lakkaa ihmetyttämästä, mutta rakkaus, luonto ja kotimaisemat Pispalanharjun päällä pitävät järjen päässä ja jalat maassa.
Knokattu korkkaa kiekon kohtuullisen jyräävänä rockina ja Gaalan kuningatar on yksi selkeimmistä muistutuksista Salon miljoonasateisesta menneisyydestä. Lumi puhuu tavallisen melankolisena Agents-iskelmänä. Ampiaisen kitaroiden karheus virkistää ja basson ja rumpujen jäntevyys alleviivaa Kyyhkypelto-kappaleen pehmeyttä. Albumin kiusallisimmaksi biisiksi erottuu Ghettoblaster, jota on oletettavasti ollut hauska soittaa mutta joka on kuunneltuna jännittävä kuin Popedan rutiinirockit.
Luotettavaa Heikki Salo -tasoa edustavan Hiilen kiinnostavuus on edeltäjiensä tavoin pikemminkin lyriikoissa kuin sävelmissä. Ainoa varsinainen yllätys on lopulta se, kuinka pelottavasti levyn kannesta katsova mies muistuttaa Gary Oldmania.