Hi-Lo & In Betweenin nimi on peräisin utusia Slowdive- ja Mojave 3 -yhtyeitä johtaneen Neil Halsteadin kappaleesta. Nykyisin soolouraa tekevä Halstead lienee monille tuntematon suuruus, kuten ovat myös hänen nimeensä vannovat tamperelaisfolkkarit. Kumpikin asia on suuri vääryys.
Hi-Lon White Whale -debyytti (2008) esitteli taitavan ja perinteet tuntevan yhtyeen, mutta kokonaisuus jäi turhan jännitteettömäksi kokoelmaksi sinänsä hienoja lauluja. Laulaja-kitaristi Juha Mäki-Patolan ja viulisti Jussi Suonikon ympärille kasaantuneen kvintetin musiikki on myös toisella kokopitkällä helposti lähestyttävää ja jopa harmitonta, mutta uusia sävyjä on matkan varrella löytynyt ja kokonaissointi hioutunut. Seesteisen ja mollivoittoisen pinnan alla kytee suuria ja jaloja tunteita, joskin laulujen tematiikka tuntuu paikoin turhan ulkoa opetellulta Amerikka-folklorelta. Tempoilevan Looking Good (Feeling Bad) -kappaleen kaltaisia omakohtaisia näkemyksiä kuulisi mieluusti enemmänkin.
Musisointi tuo Mäki-Patolan laulu-soundia myöten vahvasti mieleen Janne Laurilan kuopatun Office Building-yhtyeen. Uljaasta vaikutelmasta huolimatta ulosanti tarvitsisi rahtusen lisää ilmeikkyyttä ja jäntevyyttä ainakin äänilevyn muodossa. The Lonely Bird hukkaa suuntavaistonsa matkallaan, ja uljas kotiinpaluu jää haaveeksi. Musikantit tarvitsisivat joukkoonsa veroisensa tuottajan/miksaajan, joka karsisi jyvät akanoista, ja valjastaisi lahjakkuuden huippuunsa.