Kansilehdillä vilistää naisia, viinaa, loistoautoja ja palatseja. Loaded And Alone -biisi kertoo nuorukaisesta, joka jättää kaiken taakseen ja suuntaa etsimään kipeästi kaipaamaansa suosiota ja rahaa. Haluamansa tavoitettuaan kaveri kiertää linnansa tyhjissä saleissa ja ikävöi kotiin. Onkohan tämä jo omaelämäkerrallista? Mainittuja hyödykkeitä – hyödykkeitä kai ne Hinderin kaltaisille kolminkertaista platinaa myyneille jannuille ovat – on ilmeisesti nautittu liikaa, sillä levyn anti on kalpeampaa ja ohuempaa kuin nasevasti amerikanrokanneella Extreme Behaviorilla (2007).
Take It To The Limit -levy toistaa debyytin pahimman puutteen: rokkibiisit eivät kulje ollenkaan, niistä jää vain tyhjä kaiku. Slovareissa kertosäkeet purevat taas paremmin ja säkeistöt voivottelevat kutsuvasti, mutta Hinder ei enää tavoita samanlaista nuoren tunteen lopullisen oloista paloa kuin Extreme Behaviorin parhailla hetkillä. Suosittelisin kahden kuukauden munkkikuuria Tiibetin vuoristoalueella. Ehkä kaipaus ja menestymisen halu värittyisivät taas koukuttavammiksi biiseiksi.