HULDA HUIMA JA MUSTAT KALSARIT: Hulda Huima ja Mustat Kalsarit

HULDA HUIMA JA MUSTAT KALSARIT
Hulda Huima ja Mustat Kalsarit
Helmi-levyt

Hulda Huima on ehtinyt nauhoitella kasettijulkaisuja ja keikkailla sen verran, että maine on kiirinyt edeltä jo ennen ensimmäistä virallisempaa levytystä. Sellaiseksi voisi laskea tämän loppukeväästä jo kasettina yhtä rallia lyhyempänä julkaistun koosteen, joka on tehty yhdessä garagepop-yhtye Mustien Kalsareiden kanssa. Myös Minna Kallisena tunnetun artistin voisi liittää Jukka Nousiaisen ja Joni Ekmanin kaltaisten kursailemattoman luovien teese- itse-muusikoiden ryhmään, joilla sovitusten tai minkään muunkaan viimeistely ei ole olennaisinta.

Mutta vertailukohtia ei oikeastaan tarvittaisi. Hulda Huiman musiikissa on kyse aika yksinkertaisista asioista, joita ei ole ollut tarpeen kääriä korulauseisiin. ”En kai mä sua vihaa / mutta naamasi vituttaa” tokaistaan rivakamman laidan ralleista Vittupäässä. Suoraan sanominen on yksi laulujen viehättävimmistä ominaisuuksista.

Yhtyelevyn tekeminen on ollut hyvä idea, sillä biiseistä vaikkapa Elokuusta ei olisi akustisena saanut läheskään samaa irti. Ajattomat melodiat ja monille Helmi-levyjen artisteille ominainen ujo, mutta kovalla tahtotilalla ladattu tulkinta pistävät palaamaan biiseihin kerta toisensa jälkeen.

Serenadista tulee kiusallisesti mieleen Noitalinna Huraa, joka olisi muutenkin laiskan miehen verrokki Hulda Huimalle.