HUSKY & THE SANDMEN: Ridin´ The Wild Surf

Arvio julkaistu Soundissa 11/2000.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
En ole koskaan päässyt surfaamaan ja epäilen, että ei Husky & The Sandmenkään ole, vaikka poseeraavatkin tässä kakkoslevynsä kannessa laudan kera Hawaiji-paidoissa amerikanraudan edessä. Potretti kertookin tyhjentävästi, mitä kvartetti tekee.

Arvio

HUSKY & THE SANDMEN
Ridin´ The Wild Surf
GAS

En ole koskaan päässyt surfaamaan ja epäilen, että ei Husky & The Sandmenkään ole, vaikka poseeraavatkin tässä kakkoslevynsä kannessa laudan kera Hawaiji-paidoissa amerikanraudan edessä. Potretti kertookin tyhjentävästi, mitä kvartetti tekee.
Kaikki matsku on kitaristien Teemu Liukkosen ja Ben Engblomin kynistä, mutta varhaisen 60-luvun Kalifornia-soundia noudatellaan tarkkaan agenttitunnelmiakaan unohtamatta. Hetkittäin varovasti steel-kitaralla, pianolla, uruilla ja fonillakin vahvistettu bändi soi upean isosti kumisevalla klangilla, tyrnästi ja raa'an puhtaasti, eikä täysin instrumentaaleissa sävelmissä ole moittimista, jos on alan friikki. Vaan kun en ole puristi, en voi olla pohtimatta, miltä tämä sointi kuulostaisi nostalgia-kehtonsa särkeneenä drum'n'bass-, tai funk-, tai psykedeelisellä, tai jopa jazz-virityksellä. Se vasta olisi vänkää. Ja uutta. Tänällään jätkät tyytyvät mielestäni vähempään kuin heidän kykynsä riittäisivät. Kun juuret ja muoto ovat kunnolla hallussa, niin silloin on varaa lähteä seikkailemaan.
Viihdyn Sandmenin parissa näinkin, pieninä annoksina, ja ymmärrän miksi he ovat kova sana alan piireissä. Kyllä esimerkiksi Extasy ja Flight To Venus potkivat tutunoloisuudestaan huolimatta komeasti. 

Lisää luettavaa