THE HYPNOMEN: Crystal Skies

Kokonaan tai voittopuolisesti instrumentaalilla musiikilla näyttäisi olevan vaikeampaa tehdä vaikutus kuin lauletulla rockilla. Yrittäjiäkin on toki vähemmän, mutta kaikki bändit eivät silti voi olla Laika & The Cosmonautsin tapaan uniikin soundin omaavia tai J-P Virtasen Hammond-urkujen vetämän JP'sin veroisia svengikoneita. Kitaristi Pekka Laineen johdolla groovaava The Hypnomen on esimerkki yhtyeestä, jonka potentiaali ei tunnu levyllä ylettyvän lakipisteeseensä saakka. Oikeat ainekset ovat Crystal Skiesillakin olemassa, mutta lopullinen silaus puuttuu.

The Hypnomenin kitara- ja urkuvetoisessa rockissa elää yhä vahvana 60-luvun boogaloon henki. Crystal Skies -levyn avaava Revelation on funkeine bassoineen, kitaran ja lyömäsoitinten kutomine spaceafroineen ja Sami Niemisen urkujen jazzillisuuksineen nimensä väärttiä semi-Santanaa. Asleepin vieraana on Jonna Tervomaan eteerisyyttä tavoitteleva laulu urkujen ja sähköpianon soidessa kuin Vanilla Fudgen ja The Doorsin Ray Manzarekin oppikirjoista. Busting Out tarjoaa lisää groovea ja Sergio syvää Hammond-myllyn jauhantaa.

Crystal Skiesilla tähdet näkyvät kirkkaina ja Freedom Rider on naiiviudessaan mainioine kitarakuvioineen levyn lennokkain instrumentaali. Oikeudenmukaisessa maailmassa biisi olisi mitä ilmeisin pophitti. Romanttista ja herkkää puoltaan Hypnomen valottaa Asleepin lisäksi Janne Lehtisen laulamalla Love Gone Badillä. Egotripin Knipin ja Markus Nordenstrengin tähdittämän The Morning Afterin myötä levy kurottaa vielä kerran sfääreihin ennen kuin tekee onnistuneen psykedelisen paluun takaisin maan kamaralle.