THE HYPNOMEN: Trip With Satan

Pienelle amerikkalaiselle spesialistimerkille tehdyllä mini-albumillaan, helsinkiläinen Hypnomen heittäytyy kerroksittain rakennetun Watusi ´99:n jälkeen kursailemattomaan studiolivetykseen. Puolen tunnin instrumentaalitrippi käynnistyy armotta keittävällä Need No Doctorilla, jonka sovitus ei noudattele Ray Charlesin R&B-hittiä, vaan Village Callersin latinoversiota. Uuden jäsenen, Elevatorsista ja Knucklebone Oscarista tutun Sami Niemisen hammond kurnuttaa autenttisesti etulinjassa Ultra Brasta vierailevan Jan Pethmanin congien nakuttaessa kuumeisessa tandemissa Juha Litmasen rumpujen kanssa. Jani Grönin basso uhoaa haamumaisesti pyörremyrskyn keskellä Pekka Laineen kitaran vaaliessa riffiä.
Myös Deep Purplen muinoin lanseeraama Joe South-klassikko Hush saa hyökkäävän kohtelun. Cozy Powellin Dance With The Devil lainaa kättentaputuksin ja upein rumpubreikein kuolematonta Hendrix-riffiä. Järeä Jethead ärjyy garagena. Psykedelis-lyyrisiin elokuvatunnelmiin päästään rauhallisemmissa Sunstroke Dreamerissa ja Tangerine Bluessa, joissa kitaran ja urkujen teemakehittely loistaa kauniisti. Kiihkeä nimiraita loppuu liian pian kitaran ja urkujen happokiemuroiden yltyessä yhä jännittävämmiksi. Raidat pysyvät turhan tarkkaan kolmen minuutin sisällä. Ylipäätään viihtyisin tällä 60-luvun puolivälistä verevästi muistuttavalla boogaloo-tripillä, jonka saatanallisuus on puhdasta pulp fictionia, paljon pidempään. Se tarjoaa hikisen pintansa alla rutkasti virikkeitä lukuisilla vaikutteillaan.