Iida Umpikuja on nuori turkulainen laulaja-lauluntekijä, joka tekee naivistisia popkappaleita elämän pienistä yksityiskohdista. Kaikki varmasti tietävät, miten riskialtis tämä lähestymistapa on ja kuinka paljon se vaatii kappaleilta. Osuessaan Iida on riemastuttavaa kuunneltavaa. Kun tulee huti, se on todella ärsyttävää.
Levyn ehdoton huippuhetki on Bussikuskille, jossa opastetaan kuskia pitämään katseensa tiessä. Säestystä hoitavat piano ja saksofoni. Tämä vähäeleisyys toimii läpi levyn, aina kun biisi sen kantaa. Mikko Mies hoitaa tonttinsa, johon kuuluvat musisoinnin lisäksi äänitys, miksaus ja masterointi.
Nokkoset on toinen huippuhetki. Pateettinen teksti yhdistettynä omalaatuiseen svengiin toimii. Rokkaaminen ei sen sijaan oikein luonnistu. Luke on aika tuskallista kuunneltavaa. Siinä ei ole tekstinäkään samanlaista resonanssia kuin levyn enemmän päiväkirjamaisissa lauluissa.
Toisaalta on yhdentekevää, kertovatko tekstit ihan oikeasti kirjoittajansa elämästä. Teeskentely riittää ja on usein hauskempaa.
Iida Umpikuja on omalla tavallaan riisuttu versio maailmasta, jossa TV-Resistori asuu.