Vuosisadan vaihteessa Etelä-Savon Juvalla syntyneen Iiwanajulman kakkosalbumi Tuhottu tila (2008) oli yksi julkaisuvuotensa raskaista valopilkuista. Levyä seurasi poikkeuksellisen pitkä hiljaisuus, joka on Hallelujah’n myötä komeasti ja äänekkäästi ohi.
Iiwanajulma on Hallelujah’lla siirtynyt välillä kipeistäkin ihmissuhdetutkailuista analysoimaan meidän päiviemme yleisluontoisempia riivaajia. Ehdottoman rujosti ja koneitakin hyödyntäen vyöryvällä tummalla metalillaan bändi kammoksuu yhteiskunnan arvotonta armottomuutta ja sen jäsenten vieraantuneisuutta ihmiselon ihanuudesta. Jäljellä on vain monipuolinen paha olo, jonka asianmukaisen hoitamisen takaa kaiken mahdollisen kattava kansainvälinen tautiluokitus.
Hallelujah’n biisien painavuus ja tekstien ahdistavuus ovat keskenään niin totaalisessa sopusoinnussa, että Iiwanajulma ei anna helpotusta tuovan katharsiksen kokemiselle pienintäkään mahdollisuutta. Rappeutuva yhteiskunta tekee samaa ihmisilleen ja takuuvarmana seurauksensa on onneton loppu. Ennen normaaliin elämänmenoon luetut vastoinkäymiset ovat nyt lääkkeillä hoidettavia vaivoja. Tuskantäyteisen Hallelujah-albumin päättävä Vammauta terveytesi – Skada din hälsa tuo tutun itsetunnon kohotuslaulun tähän päivään. Sillä kun oikein silmin katsotaan, niin me ollaan Lemmyjä kaikki.