IMMORTAL: Damned In Black

IMMORTAL
Damned In Black
Osmose

Nämä norjalaiskorpit tekivät uusia biisejä jo ennen kuin edellinen At The Heart Of Winter -albumi ehti studiosta kauppoihin. Ei siis ihme, että Immortal tuntuu toistelevan useaan otteeseen vuosi sitten ilmestyneen kiekon teemoja. Varsinkin keskitempoiset biisit ja hitaat osat ovat liiankin tuttuja, joten eväät uuden levyn tekoon näin nopeasti eivät olleet riittävän muhkeat. Abbathin ärähtelyn kuivuus ja kalpeus on onneksi tallella, mutta biisit ovat lipsahtaneet kuin vanhojen sessioiden perintönä turhan pitkiksi. Sooloja kuullaan harvoin ja typistetysti ja hyvä niin, sillä Blizzard Beastsin jälkeen bassosta kitaraan vaihtanut Abbath ei vielä intoudu kuin hirveän kuuloisiin lipaisuihuin. Biisit ovat kuitenkin tasaisia: ei kovia piikkejä, mutta ei myöskään mahalaskuja. Immortalin perusominaisuus, outo tunne soiton leviämisestä käsiin, on Damned In Blackillä erityisen voimakkaasti läsnä. Tuo hässäkkä on myös Immortalin voimavara, sillä horjuvuus tuo soundiin arvaamatonta ilkeyttä. Ja pysyyhän se täpärästi kasassa.