Abbathin omin sanoin uusi Immortal-materiaali on kaunista, brutaalia ja ilkeää samaan aikaan. Ehkä tuosta kauneudesta joutuu vähän tinkimään, mutta muuten ei voi kuin nyökkäillä. At The Heart Of Winter tekee roimaa eroa esimerkiksi edelliseen pikapiiskaavaan Blizzard Beastsiin. Blizzard oli ok levy, mutta siltä puuttui täysin uutuuden syvyys ja viehätysvoima. Muutamat Immortalin aiemmat levyt ovat olleet jopa synonyymeja norjalaiselle kohinasoundille ja ylilyövälle kohellukselle, mutta viidennellä yrittämällä saadaan lopulta todisteet, minkä tason bändistä oikeasti on kysymys.
Biisit ovat pitempiä ja hitaampia kuin ennen. Yhdeksän minuuttiakin sujuu Immortalilta luonnollisesti, kun Abbath riffittää säästäväisesti ja Horgh pitää menohalujaan kurissa rumpujen takana. Näin äkäisemmät kohdat ovat paljon tehokkaampia ja biisit yleensäkin, vaikka samantyylisille teemoille perustuvatkin, vaihtelevampia. Immortal ei ole maailman tiukin bändi, mutta laulujen tunnelmat välittyvät loistavasti. Tällaisia levyjä varten on olemassa termi black metal.
