Onko Immortalia ilman Abbathia? Toki on. Ja nähtävästi tiukka Immortal onkin.
Mitään uutta black metal -skeneen legendojen paluu ei tuo, mutta hyisen kylmää, meganopeaa klassista mustaa menoa halajaville uusi Immortal tarjoaa huipun paketin. Tarttuvat biisit ovat mukavan häijyjä ja heltymättömän hurjatempoisia kautta linjan. Silti vaihtelua ja dynamiikkaa löytyy tarpeeksi pitääkseen kuulijan mielenkiinnon yllä koko kompaktin, kahdeksan biisin mittaisen kokonaisuuden ajan.
Joku saattaa jäädä kaipaamaan vähän likaisempia soundeja, sillä levy kuulostaa varsin modernisti tuotetulta. Jos siitä pääsee yli — ja kannattaa nyt edes koittaa — niin Northern Chaos Gods on hyvinkin ensiluokkainen genrensä edustaja. Tutustua kannattaa alkuun vaikkapa jyrkkään Into Battle Ride -sivallukseen tai levyn päättävään Mighty Ravendark -eepokseen.
Sinänsä harmi, että kaikkein potentiaalisimmat fanit nimenomaan tälle kamalle ovat ne, jotka todennäköisesti vain periaatteesta tyrmäävät bändin tekeleet Abbathin muotoisen aukon takia.
