JACKSON BROWNE: The Naked Ride Home

JACKSON BROWNE
The Naked Ride Home
Elektra

Amerikkalaisen singer/songwriter -genren suuriin nimiin lukeutuva Jackson Browne teki 70-luvun puolivälissä peräjälkeen kolme loistaaa albumia. Late For The Sky, The Pretender ja Running On Empty olivat niin onnistuneita teoksia, että jo yksikin niistä olisi riittänyt nostamaan Brownen lajityypin huipulle. Niiden erinomaisuus perustui poikkeuksellisen vahvaan sävellysmateriaaliin, joskus jopa psykoterapeuttiselta kuulostavaan henkilökohtaisten asioiden ja tunteiden kelaamiseen, sekä Brownen luottokitaristin Davis Lindleyn häikäisevään soittoon.

Tämän triplan jälkeen Jackson Brownen ura ei ole ollut kovinkaan suuren haloon väärtti. Levyt ovat olleet kauniisti sanottuna epätasaisia, eikä laulujen aiheiden kääntyminen yhteiskunnallisiksi kannanotoiksi (Browne tunnetaan muun muassa aktiivisena ydinvoiman vastustajana) saaneet uraa uuteen nousuun, vaan päinvastoin.

The Naked Ride Home alkaa lupaavasti hyvällä nimibiisillä, mutta muutaman kappaleen jälkeen innokkaimmankin Browne-diggarin on pakko myöntää, että tavara on kyllä tasalaatuista, mutta myös aika tasapaksua. Muutos tapahtuu vasta levyn seitsemännen kappaleen kohdalla. About My Imagination ja sitä seuraava Sergio Leone ovat ylipitkiksi venytettyinäkin sitä tasoa, jota tältä mieheltä on lupa odottaa. Niiden jälkeen sävelkynä onkin sitten kulunut jälleen luvattoman tylsäksi. En oikein usko, että Jackson Browne tavoittaa enää koskaan menneiden päivien loistoaan, mutta toivon sitä silti hartaasti.