Tv:n laulukilpailuja kuvataan usein oikotieksi musiikkimaailman huipulle, mutta todellisuus on paljon raadollisempi. Suurin osa näistä menestyjistä hiipuu yhtä nopeasti kuin on pinnalle noussutkin ja vain harva pystyy luomaan kestävämmän uran musiikin parissa. Tämä lainalaisuus koskee yhtä lailla Suomea, Englantia kuin Yhdysvaltojakin.
Brittien X-Factor-voittaja James Arthur uskoo itse olevansa toista maata. Ja miehen debyyttialbumin perusteella voi tämän väitteen ainakin osittain allekirjoittaa. Ensinnäkin, James Arthur ei ole pelkkä geneerinen tulkitsija, vaan ennen kaikkea omillaan seisova lauluntekijä – ja vieläpä varsin etevä sellainen. Toki mies on saanut debyyttilevylleen tueksi hurjan määrän apujoukkoja, joista nimekkäimpinä esiin nousevat Emeli Sandé ja Naughty Boy, mutta kaiken keskiössä seisoo mies itse. Ja tämä on Arthurin kilpailuvoittajien vertaisryhmässä perin harvinaista.
Eniten moitittavaa Arthurin debyytistä löytyy tuotantopuolelta. Modernin r’n’b:n, soulin ja rockin yhdistelmä lainaa paljon John Newmanilta ja hivenen jopa Gary Clark Jr:lta, mutta omaa näkemystä olisi tälle sektorille kaivannut selvästi enemmän. Tähän ei voi olla vaikuttamatta levy-yhtiön asettamat kaupalliset paineet ykkössinkku Impossiblen myötä. Silti ennen muuta lupauksia herättävä pelinavaus.