JAMES BROWN: I´m Back

Arvio julkaistu Soundissa 01-02/1999.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Can't Stand It avaa Brownin tiesmonennenko comebackin ällistyttävän purevasti. Ekonomisesti ääri-funkyn soundin viitekehys on Soulin Kummisedän kultainen 60-luku, jolloin hän olikin parhaimmillaan. Tuottaja Derrick Monk satsaa erityisesti kevyihin, kuiviin kitarakomppeihin ja hienoon haikkarytmiikkaan.

Arvio

JAMES BROWN
I´m Back
Eagle

Can’t Stand It avaa Brownin tiesmonennenko comebackin ällistyttävän purevasti. Ekonomisesti ääri-funkyn soundin viitekehys on Soulin Kummisedän kultainen 60-luku, jolloin hän olikin parhaimmillaan. Tuottaja Derrick Monk satsaa erityisesti kevyihin, kuiviin kitarakomppeihin ja hienoon haikkarytmiikkaan. Homma silataan urkujen kujerruksella, syntikan suhauksella ja maailman niukimmalla torviriffillä Jameksen ärjähdellessä, kuten vain hän osaa.
Jatkokin yllättää asiassa pysymisellään. Vain räikeän kankea Lucky Old Sun kammottaa. Pari muuta slovaria toimivat onneksi paremmin. Uusi versio Papa’s Got A Brand New Bagista on turha, mutta erinomaisen Funk On Ah Rollin kolmesta mixistä kaksi puolustaa täysin paikkaansa ja kolmaskin on ok. I Don’t Hear No Music nakuttaa tappavat terveiset Afrikasta Felalta ja Sunny Adelta, jotka aikanaan ottivat vaikutteita Brownilta. Every Part of My Heart viihdyttää vinkeästi Hammondilla ja Joey Battsin vanhasta materiaalista editoima James On The Loose päättää ohjelman huippulukemissa. En usko, että kukaan funk-diggari pettyy I’m Backiin.

Lisää luettavaa