JAMIROQUAI: Dynamite

Vuonna 1993 Jay Kay hyppäsi kehään ekologisesti virittyneenä Stevie Wonder -kloonina, joka kuitenkin ensimmäisellä Suomen keikallaan tarjoili ärtsyä funkia. Sittemmin hattufriikin kiinnostus on suuntautunut enenevästi tussuun post-discoon ja urheiluautoihin. Porissa hän näyttäytyi munattomimman muka-funkin kiteytymänä.

Pari vuotta valmisteltu Dynamite yllättää entistä vaihtelevammalla ja napakammalla ohjelmistolla. Kappaleet eivät vatkaa yhtä ideaa automaattipilotilla. Sykkeessä on dynamiikkaa.

Levyn avaava sinkku Feels Just Like It Should potkaisee paksuna drum'n'bassina. Black Devil Car eroaa JK:n vanhasta linjasta kulmikkaan energisellä rokahtavuudellaan ja 7 Days In Sunny June chillaa kesäisesti akustisten instrumenttien saadessa vastakappaleen vääntyneistä syntikkafilleistä. Pianovetoinen, jousi/puhallinpitoinen balladi World That He Wants muistuttaa poliittisine vihjauksineen 70-luvun Wonderista ja Starchild menee wah-wah-kitaroineen ja klavinetteineen saman ajan discoon.

Levyn moniulotteisimmaksi vedoksi nousee päätösraita Hot Tequila Brown. Siinä on vastustamaton groove, ovelasti haikea melodia, cooleja kitara- ja synttyosuuksia sekä lopussa tyylikäs hatunnosto The Beatlesille.