JEWEL: This Way

Aiemmat kokemukseni Jewelista viestittivät jonkinlaisesta maaseudun luonnonlapsesta, mutta joko kuva oli väärä, tai sitten tuosta luonnonlapsesta on tullut jotain muuta. Kansiin valitut hehkeä blondi -kuvat vihjaavat, että levy-yhtiön stylistit, nuo kaupalliset kehonrakentajat, haluavat painottaa artistinsa sitä puolta, jonka voisi olettaa vetoavan mahdollisimman laajaan ostajakuntaan.

Ja kuinka ollakaan, myös levyn musiikki on likempänä valtavirran rockia kuin americanaa, jota siltä odotin. Avausraita Standing Still edustaa isoa radiosoundia, jota vastaan Jewelin hieman lapsenomainen laulu tuntuu taistelevan. Pienimuotoisempi Jesus Loves You päästää vokalistin parempaan rooliin. Break Me on tyyppiesimerkki balladista, jonka voisi laulaa moni muukin nimi. Jewelin äänellä siitä välittyy kuitenkin (tahaton vai kansikuvan vihjaama?) tunnelma lolitarakkaudesta. Do You Want To Play? on amerikkalaista autoradiomusiikkia onnistuneimmillaan – kun soundit ja chorukset ovat kohdallaan, kuka välittää sanoituksista? Pinnallisuudelle irvivä, monisärmäinen Serve The Ego toimii ja Jewel pääsee leikittelemään onnistuneesti äänellään falsettipuolella. Clevelandilla country nostaa hieman päätään, mutta vain hieman – siihen ei pelkkä steel-kitaran käyttö vielä riitä. Kelpo biisi kuitenkin ja kuulostaa siltä kuin Sheryl Crow'kin voisi tämän tulkita. Ehtaa maanläheisyyttä löytyy myös tanakalta Love Me, Just Leave Me Alonelta, joka on levyn juurevin esitys. Annos tiedostavuutta löytyy päätösraidalta The New Wild West, jonka kitaravallipitoinen sovitus toimii.

This Way on levy, jota kuuntelee ihan mielikseen ja Jewel kelpo vokalisti, joskin vähemmän omaleimainen kuin odotin. Todelliset huiput ovat harvassa, joten This Way jää kukonaskeleen vajaaksi erinomaisen rajasta.