JIMI TENOR: Out Of Nowhere

Vaikka esiintyykin säännöllisesti kaiken maailman shellaceista ja muista menneen talven lumisista orkestereista edelleenkin intoilevien brittipoplehtien sivuilla, Jimi Tenor ei onnistu vieläkään tekemään mitään kovin mullistavaa tai turhan omaperäistä. Siinä missä Pan Sonic ja RinneRadio luovat kumpikin jo noin kymmenettä vuottaan mitä originelleintä suomalaista äänitaidetta, Lahden Pieni Suuri Mies pysyy totaalisen svengittömine bändeineen 25 vuotta vanhoissa pseudofunkkaavissa pastissimaisemissa. Out Of Nowhere on olevinaan jotenkin erikoisen huomioitava levy "sinfonisuutensa" ansiosta, ja niinpä asiasta mitään tietämättömät rocktoimittajat kaivavat taas lähdeteoksista vertauksiinsa vuosisatamme alun säveltäjien nimiä ja teoksia. Tenor itse ottaa puolustuskannan jo ennakkotiedotteessaan, jossa narisee siitä, kuinka joutui kiireessä ihan itse kirjoittamaan orkesterin partituurin. Kiistämätöntä ja sinällään hyvin kannustettavaa kunnianhimoa seuraa siis onneksi pienen välimatkan päässä edes jonkinlainen itsekritiikin häivä. Ja toisaalta, ei kai kovin moni tällaisesta jutusta kieltäydy, jos joku muu maksaa (hah hah) viulut.
Kummallisesti juostenkustulta ja paikoin suorastaan nololta tuntuvan kiekon parasta antia ovat Tenorin usein melankoliset foniosuudet. Puupuhaltimien varressa mies on edelleen aivan ässä, ja sai ainakin tämän kirjoittajan palaamaan heti Tapani Rinteen kanssa 1991 tehdyn Suburban Saxin pariin. Orkesterisatsia mies kirjoittaa aika lailla amerikkalaisella tavalla perinteisesti, mutta niinpä projekti varmasti tavoitteleekin ennemmin Schifrinin kuin Scriabinin äänikenttiä.
Lieneekö vika sitten puolalaisessa teatteriorkesterissa (lyömäsoittajille saisi ainakin ostaa metronomin) vai epäonnistuneessa tavassa naittaa se Tenorin tätä hanketta varten laajennetulle bändille, mutta Out Of Nowhere ei lähde varsinaiseen lentoon missään vaiheessa. Albumin luvattoman tuhnuinen äänenlaatu ei sitä paitsi muuta kuunteluelämystä yhtään miellyttävämmäksi. Huonoa äänitystä ja miksausta ei saa jälkikäteen naamioitua "retroksi" millään.