JIMI TENOR: Higher Planes

Jos Mahavishnu Orchestra olisi aikoinaan kiinnitetty tekemään musiikki Badge of the Assassiniin, Shaftiin tai vastaavaan leffaan, tulos olisi saattanut muodostua tällaiseksi. Jimi Tenor on siis pysynyt sanassaan laatimalla sen fuusiolevyn, josta haastatteluissa pari vuotta sitten jutteli. Tieto siitä, että mies tekee elokuvallista musaa 70-luvun hengessä, ei tietenkään enää ylitä uutiskynnystä. Mutta Tom Scott/Lalo Schifrin -lähtöiseen rentoiluun tottuneille uusin kiekko saattaa osin osoittautua kovaksi palaksi.

Pelkkää paahtoa ei tietenkään ole tarjolla, mutta kaikkiaan painotus on ainakin hengessä enemmän jazzrockin kuin jazzfunkin puolella. Se karaktäärin liukkaus ja lipevyys, joka on poikkeuksetta aiemmin syönyt musiikin särmää, on nyt paennut määrittelemättömän, selvästi selkärankaisemman asenteen tieltä. Tähän jämäkkään kehykseen kun lisätään Tenorin aina kunnianhimoiset sovitusideat, mitään pelkäämätön asenne ja tyylikäs kyky nitoa yhteen musiikintekolaitteita sekä -filosofioita eri vuosikymmeniltä, päästään aika lähelle täysosumaa.

Brittiagentit puskivat Jimi Tenoria kuulemma aikoinaan medialle kytkykauppana Pulpin kyljessä. Eli jos mieli saada haastattelun Jarvis Cockerilta, piti laatiman juttu myös Lassi Lehdosta. Tämä taktikointi saattoi kenties osaltaan johtaa siihen, että miehellä on nykyään varaa asua Barcelonassa eikä Lahdessa. Mutta wah wah -kitaroita, naukuvia moogeja, lässyjä vokaaleja ja big band -purkauksia tämä mies yhdistelisi vaikka tekisi musaansa kuussa.