JIMI TENOR: Beyond The Stars

Rehellisen tenorin potentiaali on suunnaton. Harva äänittää luonnostaan yhtä kaunista romua ja antautuu pelottomasti muistojen vietäväksi. Jimi Tenor ei kuitenkaan muistele kaihoisasti. Hänen varauksettomassa maailmassaan musiikki on naiivi, ajasta riippumaton tarina, joka etsii sopuisasti paikkansa nykyhetkestä. Tyylit liikkuvat ylväästi tukien toisiaan, tinkimättä voimakkaista piirteistä. Kenties Tenorin omintakeinen tapa jäsentää musiikkia tekee hänestä tahattomasti vaikeasti lähestyttävän hahmon, joka ei pohdi paikkaansa rytmimusiikin kentällä.

Kaikkiaan on turvallista sanoa, että Jimin musiikkimaku ja mielikuvitus ovat tällä hetkellä ainutlaatuisempia ja vaikeammin rajattavissa kuin hänen tuotantonsa. Meille, jotka osaamme arvostaa klassista fuusiota, avant gardea, viileitä grooveja ja pehmeätä jazzia, Tenorin levyt ovat mieluisia matkakertomuksia, sillä ne kuulostavat kotoisilta ja salaperäisiltä, tutuilta mutta raikkailta. Jimi Tenor on luonut Beyond The Starsilla henkilökohtaista musiikkia, hienon kokonaisuuden, joka kestää erittelyn. Hänen musiikkinsa on toki historiallisesti mielenkiintoista ja ideoiltaan viehättävää, mutta ennen kaikkea se pukee kaunista kesäpäivää ja vetoaa tunteisiin tavalla, joka ei ole vähääkään laskelmoitu tai erikoisuudessaan itsetarkoituksellinen.