Hiljaa hyvä tulee. Jimmie Lawsonin tapauksessa vanha sanonta pitää kutinsa kahdessakin mielessä. Kysymyksessä on 67-vuotiaan lauluntekijän ensimmäinen albumi. Lawson rantautui parikymmentä vuotta sitten Suomeen valmentamaan soikean jalkapallon pelaajia ja päätyi pikkuhiljaa ammattimuusikoksi. Myös musiikki on kiireetöntä ja hiljaista, vailla turhia alleviivauksia ja huutomerkkejä.
Lawson tunnetaan myös basistina, mutta tällä levyllä hän keskittyy laulamiseen ja sanoituksiin. Yhtä vaille kaikki kymmenen sävelmää ovat syntyneet yhteistyössä erinomaisen musikanttikolmikon kanssa. Tomi Leino soittaa huuliharppua ja lyömäsoittimia, Kari Karpo pystybassoa, Jonne Kulluvaara akustista kitaraa ja national steeliä. Viimeksi mainittu on tuottanut levyn kauniisti ja tasapainoisesti.
The Real Deal ei totisesti tarjoa mitään uutta tai erikoista, ellei sitten Pops Staplesin ja Mississippi John Hurtin hengessä tehtyä konstailemattomasti kommunikoivaa folkbluesia lasketa erikoisuudeksi. Laahustavan tusinabluesin kanssa tällä musiikilla ei ole mitään tekemistä.