JOHN FOGERTY: Deja Vu All Over Again

John Fogerty urakoi 60/70-lukujen taitteessa albumeja siihen malliin, että hänen tunnusmerkikseen myöhempinä vuosina tulleeseen harvaan levytystahtiin suhtautuu ymmärryksellä. Pitkillä tauoilla ei tunnu olevan suurempaa vaikutusta siihen, miltä miehen tuotanto kuulostaa, vaan hän tuntuu elävän omassa aikakuplassaan, jota muussa musiikissa tapahtuneet muutokset eivät puhkaise. Useimmat Fogertyn musiikin ystävät pitävät tätä myönteisenä asiana.

Uuden levyn käynnistävässä nimilaulussa viitataan USA:n politiikan virheiden toistuvuuteen, mutta yhtä hyvin nimi voisi viitata myös Fogertyn musiikin muuttumattomuuteen. Ja hyvä niin, ei hän itseään ylenpalttisesti kloonaa, vaikka muutamia tahallisia viittauksia menneeseen levyltä löytyykin.

Yksi ero menneeseen on se, että nykyään John Fogerty kuulostaa nimibiisistä huolimatta varsin tyytyväiseltä yksityiselämäänsä, mitä levyn kakkosraita Sugar-Sugar (In My Life) alleviivaa, ikään kuin vastapainoksi heti Deja Vun jälkeen. Arvatenkin Julie-vaimolle kirjoitettu I Will Walk With You on nätti balladi, jota Jerry Douglasin komea dobrotyylittely koristaa. Dean Parksin slidekitara istuu samassa roolissa tyhjänpäiväisessä, joskin symppiksen rennossa Rhubarb Piessa. Samaan sarjaan kuuluu vielä Honey Do. Mikään biiseistä ei ole luotaantyöntävän imelä, mutta vaikea niitä on varsinaisina ässäraitoinakaan pitää. On toki hienoa, että Fogertyn perheessä asiat ovat hyvin, mutta tyytyväisyyden kääntöpuoli on usein se, että leppoisuus kuuluu luovuudessa.

Toki John C. osaa silti yhä myös rokata. She´s Got Baggage on riuska pala, joka kuulostaa Fogerty-asteikolla yllättävänkin tuoreelta. Nobody´s Here Anymore kulkee mallikkaasti kahden ässäkitaristin kuljettamana, oikeaan kaiuttimeen on pestattu Mark Knopfler.

Suolle painutaan vihdoin kunnolla Wicked Old Witchissä, jolla Fogertyn hiekkainen ääni ja syvältä kumpuava sähkökitara ovat täydessä balanssissa. Tämä on sitä kamaa, jota miehen vanhat ystävät häneltä kaipaavat, ajatonta, syvää swamp-meininkiä suoraan silmäkkeestä. In The Garden päättää levyn jotensakin samassa hengessä, vaikka ei aivan edeltäjänsä tasolle nousekaan.

Joku saattaa pettyä siihen, että Fogertyn uusin kestää vain saman verran kuin monet CCR-albumit. Toisaalta niiltä ei useinkaan löytynyt turhia täyteraitoja. Vaikka Deja Vu All Over Again ei täysosuma olekaan, ainakin John Fogertyn levytysihanteet ovat yhä entiset.