Evolver on siitä ongelmallinen nimi, että John Legendin kolmas albumi ei ole sen veroinen. Legend on aina edustanut pysyvyyttä kehityksen kustannuksella, ja hänen erottuvuutensa on taannut se, että valtaosa nykyaikaisen r&b:n parissa puuhastelevista toimijoista tekee tuoreemman kuuloista musiikkia yrittämättä liikaa. Legend on tähän saakka pitänyt hajurakoa moderniin r&b:hen ja tiedä vaikka liike olisi mietitty: kyllä Boston Consulting Groupin entinen konsultti differoitumisen taitaa.
Se, että Evolver toistaa Get Liftedin ja Once Againin (2004 ja 2006) maneereita osittaisesti, ei ole varsinainen kipupiste. Ongelmaksi muodostuu se, että Legendin kynä on tylsä. Lisäksi hän sortuu ristiriitaisten vaateiden edessä lammastelemaan, mistä seuraa pakotettua ja tarkentamatonta jälkeä. Neonvaloista ja rasvaisista one-linereista palataan päistikkaa akustisen pianon ääreen, eikä kokonaisuutta sido yhteen mikään muu kuin halvaannuttava keskinkertaisuus. Paluu 2000-luvulle ei ole sujunut ilman jetlagia.