Se, että Nylon Beat saavutti myös rockyhteisön hyväksynnän, ei tarkoita automaattisesti sitä, että Jonna Kososen uusi yhtye olisi uskottava rockbändi. Jonnalle ilmeisesti oli pakko perustaa bändi, jolla tehdään selkeä pesäero menneeseen. Bändikemian löytäminen ei vain ole niin yksinkertaista.
Paperilla Jonna’s Problem on varmasti solistin märkä uni, kun takalinjoilta löytyy ansioituneita ja kyvykkäitä muusikoita basisti Lauri Porrasta Kotipellon bändissä vinguttavaan Tuomas Wäinölään. Jälkimmäinen on kirjoittanut nipun lennokkaita, mutta täysin tyhjänpäiväisiä hard rock -kappaleita, jotka eivät kanna biiseinä ja vielä vähemmän kokoonpanon päätä pahkaa soittamina. Jonna itse yrittää olla väkisin ärhäkkä rockmimmi, mutta sekä ylitse menevä paheellinen imago että kireä laulu rysäyttävät rankasti metsään.
Runsaasta julkisuudesta huolimatta nopeasti unohdettu levy paljastaa ikävästi myös sen, kenen levy Jonna’s Problem on. Wäinölä tiluttaa hermojaraastavasti ja varmemmaksi vakuudeksi lähes kahdeksanminuuttiseen Take My Lifeen on pestattu Janne Wirman esittelemään sorminäppäryyttään. Jonnalle ei levyllä tilaa ole jäänyt.