Viihde ja nostalgia ovat rockissa rumia sanoja, mutta nostalginen viihdekin voi olla hyvää ilman nokkelia ironioita. Kaikki tiet on juuri sitä.
Ääneltään erinomaisessa vedossa oleva Jorma Kääriäinen ja kapellimestari Riku Niemi ovat tehneet täydellä sydämellä ja harkiten 1960- ja 1970-lukujen parhaat lajin vedot mieleen tuovan albumin. Toisin sanoen iso orkesteri, jonka massiivisessa puhallinsektiossa häärii Pentti Lahden, Tero Saartin ja Teemu Mattssonin kaltaisia tekijämiehiä ja jossa rytmiä leipovat vaivattoman hienostuneesti Tuure Koski ja Kepa Kettunen, soi vanhanaikaisen lämpimästi hengittäen. Se ei onnistu minkään valtakunnan koneilla, vaikka miten seliteltäisiin. Sitä paitsi näin ison produktion tinkimätön toteuttaminen vaatii todellista rakkautta ja omistautumista aiheelle.
Materiaali koostuu alan klassikoista, jotka Niemi, ja kahdessa tapauksessa tenorisaksofonisti Raila Kulokari, ovat sovittaneet perinteisessä hengessä. Siitä ei mihinkään pääse, että Bond-sävelmä Idän ja lännen tiet, Kummisedästä tuttu Puhu hiljaa rakkaudesta, Cherbourgin sateenvarjot -elokuvan Rakkaani hylkää mua ei, Niin paljon kuuluu rakkauteen, Kaikki siitä kertoo (You’ve Lost That Loving Feeling) ja vastaavat ovat kuolemattomia ikivihreitä, joita tulee ikävä, kun kuuntelee sitä kuraa mitä radiot nykyään tarjoavat viihteenä. Romantikkojen kosto elää!