JULIAN PLENTI: Julian Plenti Is… Skyscraper

Arvio julkaistu Soundissa 8/2009.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Kolmannella albumillaan (Our Love To Admire, 2007) Interpol petti pahasti. Yhtyeellä oli maailma käsissään, mutta nelikko päästi sen pakenemaan. Kohtalokkaan rockbändin seuraavaa siirtoa odotellessa sen laulaja-kitaristi Paul Banks täyttää kalenteria soololevyllä.

Arvio

JULIAN PLENTI
Julian Plenti Is... Skyscraper
Matador

Kolmannella albumillaan (Our Love To Admire, 2007) Interpol petti pahasti. Yhtyeellä oli maailma käsissään, mutta nelikko päästi sen pakenemaan. Kohtalokkaan rockbändin seuraavaa siirtoa odotellessa sen laulaja-kitaristi Paul Banks täyttää kalenteria soololevyllä.

Vaikka salaperäisellä Julian Plentillä on Paul Banksia pitemmät hiukset, parta ja silmälasit, hänet on helppo tunnistaa. Samaa pätee Skyscraper-levyn materiaaliin. Esimerkiksi kauniisti mateleva Only If You Run ja Games For Daysin peruspauhu menisivät täydestä Interpolin levyllä. Särölle ajettua Unwindia piristää ratsuväkitrumpetti ja No Chance Survivalin loppua lonksuva kontrabasso. Ne ovat pieniä asioita, mutta kuitenkin jotain uutta.

Koko albumi ei sentään kuulosta luonnokselta Interpolin neljättä albumia varten. Girl On The Sporting Newsin nuhruinen kummajaisfolk ja On The Esplanaden kuulaampi tapailu olisivat riittäneet linjanvedoiksi vaikka kokonaiselle levylle. Hieno nimiraita puolestaan tuo mieleen jopa Arthur Russellin keskittyneet mantrat. 
Skyscraper-levyn inhimillisyydestä on helppo pitää, samoin Paul Banksin äänestä, kun hänen ei tarvitse koko ajan laulaa täysillä. Jos Interpol ei löydä pois umpikujasta,  on ainakin yhdellä sen jäsenistä tie auki.

Lisää luettavaa