Maailmassa on luovia hulluja, jotka tekevät omintakeista musiikkia klassisten genrerajojen sisällä. Sitten on taiteilijoita, jotka rikkovat sääntöjä, viis veisaavat genreistä ja sitä kautta tuovat poikkeuksellista näkökulmaa omaan musiikilliseen markkinarakoonsa. Sitten on niitä, jotka outoilevat outoilun vuoksi.
Ei ole mitään mieltä kiistää, etteikö Igorrr kuuluisi jälkimmäiseen ryhmään. Ranskalaisen Gautier Serren projekti imee esittelytekstin mukaan innoitusta Meshuggahista Chopiniin ja Aphex Twinistä Cannibal Corpseen. Tämä on hyvä aloituspiste, kun haluaa selittää Serren musiikkia täydelle ummikolle, mutta ei missään tapauksessa kuvaile materiaalin omalaatuisuutta edes auttavan riittävästi.
Savage Sinusoid on outo, äkkiväärä, aidosti ainutlaatuinen tapaus. Älä missään tapauksessa edes yritä sukeltaa tähän vaihtoehtoiseen todellisuuteen, ellei itsetarkoituksellinen kahjoilu ja musiikillinen surrealismi ole sinun juttusi.
Levyarviossa olisi annettava jonkinlainen suoraviivainen tuomio siitä, oliko musiikki ”hyvää” vai ”huonoa”. Igorrrin kohdalla tällainen asteikko tuntuu asiaankuulumattomalta. Tärkein kysymys kuitenkin kai on: palaanko levyn pariin uudestaan sen jälkeen, kun arvio on kirjoitettu ja julkaistu?
Palaan.
