Kari Peitsamolla, tuolla Suomen Mark E. Smithillä, kulkee taas. Hänen uudelleen miehitetty trionsa ei sähellä vaan jolkottaa suden lailla. Eivätkä biisitkään sukella, vaan tarjolla on pitkään aikaan toimivin rypäs rockralleja.
Koko 17 biisin setti esitetään selvällä suomen kielellä. Nimibiisi ryskää tunnelista odottamattoman raskaasti, ja raskas on myös sen blues-perinnettä kunnioittava teksti. Yhtä maukkaasti jytäävä Biletetään panee menemään suorastaan eroottisesti. Vielä suorasanaisempi on Tarvitsen naisen. Jumankauta, mikä kumman kiima-aika Karilla nyt on?
Karl Marxia ja sitä yhtä puusepän poikaa ei levyn teksteissä edes mainita, mutta muihin rocktähtiin viitataan pariin otteeseen. Kari Tapiolle omistettu Vain rock’n’roll ikuista on listaa suomalaisia yläkerran orkesterin jäseniä ja todella rehvakas Rock Show haaveilee Hanoi Rocksin paluusta. Pitkästä aikaa alkaa tuntua siltä, että tekisi mieli katsastaa Karin ja bändin keikkakunto työviikon päätteeksi.
Koko Rautahepo-kiekko rullaa varsin vakaasti – Holkki huuleen -biisissä liiankin vakaasti – raiteillaan, mutta erityisesti ilahduttavat vanhan surrealistisen pilkkeen tavoittavat biisit, kuten Juovaton Telefunken, Kiinalaisen kiristäjän kioski ja Pieni kahvio Lahdessa. Upea Nyrkkeilyn jalostavasta vaikutuksesta -eepos maalaa kuvan mestarista, joka lyödään kanveesiin ja jonka limousiini huutokaupataan: ”Nyrkkeilystä ei seuraa mitään hyvää.”