Helsinkiläisen Kerhon pirteän Oikku-ep:n (2003) jälkeinen pitkä julkaisuhiljaisuus sai olettamaan bändin kuihtuneen hengiltä. Kvartetti kuitenkin palasi keväisellä singlellä kokoonpanon puoliksi uusineena ja nyt on käsillä ensimmäinen Kerho-albumi.
Aivan kuin Heinie on Bitch Alertin kiistaton sielu, niin Kerhon täti on laulaja-kitaristi Pauliina. Yhtäläisyydet jatkuvat myös bändien tavassa yhdistää punk ja rock. Kuitenkin sillä erotuksella, että suomeksi laulaessaan Kerhon vimmaisuus tuntuu luontevammalta.
Levy saa Systeri-biisillä tehokkaan startin. Kerhon suorasukainen kaahaus saa välittömästi hyvälle tuulelle ja Pauliinan räväkkä laulu vetää vertoja bändin raivokkaalle draiville. Vesileikki sujuu pari astetta hard rockisemmin ja Potkun riffi painaa sitäkin enemmän. Pauliinan mieleisessä miehessä pitää olla potkua ja muutoinkin Illan lyriikoissa tiedetään Johnny Rottenin ehdottomuudella mitä halutaan.
Ilta on mutkaton, punkpitoisen rockin elinvoimaa ja hauskuutta pursuava albumi. Yksinkertaisuuden yhdistyessä oikeaan asenteeseen lopputulos voi olla Kerhon-raikas.