KIILA: Näköpiirin rajoilla

KIILA
Näköpiirin rajoilla

Kiila sotkee folkia, kansanmusiikkia, improvisaatiota, krautrockia ja avaruusromua vastustamattomaksi, rikkaaksi ja ajoittain yllättävän popikkaaksi sotkuksi, asiasta sen kummempaa numeroa tekemättä. Paketti pysyy välillä kasassa aivan mahdottomalta tuntuvissa tilanteissa.

Skaala on laaja. Kovin korvamato löytyy ilmeisesti 1800-luvulla pidettyihin kotibileisiin sijoittuvasta Juhlissa juttusilla. Oudoin trippi on Valkea hevonen, jossa yhdistyy psykedeelinen blues maailman pienimpään eeppiseen instrumentaalikertsiin. Kiinnostavia ovat myös hetket joissa bändi uhkaa hävitä, kuten intro kappaleeseen Kosmoksen poikia.

Kiilassa on aina ollut hienointa sen kyky väistää määritelmiä. Tämä on väliinputoajamusiikkia parhaalla mahdollisella tavalla. Putoaa myös julkisen ja yksityisen väliin – kodin ja konserttisalin. Kiila kuulostaa yksityiseltä illanvietolta, jonka ohi satuit kulkemaan. Pysähdyit olohuoneen ikkunan luo kuuntelemaan hetkeksi, kun joku kutsui sinut sisään.

Ja sinä menit.