KIILA: Silmät Sulkaset

KIILA
Silmät Sulkaset
Fonal

Maamme länsiosan pohjavesissä täytyy olla jotain perusteellisesti päätä sekoittavaa. Ulvilassa majaa pitävän pienlevy-yhtiö Fonalin kolme uusinta julkaisua olkoon tästä esimerkkinä.

Kaikkeuden kauneus ja käsittämättömyys on Sami Sänpäkkilän, Fonalin "aivojen", kolmas sooloalbumi. Kuin olohuoneessa äänitettyä Tangerine Dreamiä, Es on painovoimattomassa soinnissaan tapauksista lähestyttävin. Kepeys on melankolista ja haikeaa, mutta silti oudosti kutsuvaa, lohduttavaakin. Kuten Noora Tommila heti avausraidalla laulaa, Kaikkeuden kauneus ja käsittämättömyys on omistettu surullisille, masentuneille, unettomille, harhautuneille, pelokkaille ja yksinäisille. Sikäli kun Ville Leinosen kanssa sävelletty ja esitetty nimibiisi edellämainittujen kohderyhmien tuntoja tulkkaa, voi tätä levyä suositella useammallekin suomalaiselle.

Sänpäkkilän ja Niko-Matti Ahdin duosta septetiksi paisunut Kiila työstää sekin pienimuotoista musiikkia, tosin hieman eri lähtökohdista. Vuoden 2001 Heartcore-levyn jälkeen erikoispopista erikoisfolkimpaan ilmaisuun siirtyneellä yhtyeellä ei visio ole vielä aivan loppuun saakka kristallisoitunut. Vahvasti akustinen Silmät Sulkaset on aika ajoin hurmaavaa kuultavaa, biisimateriaali vain ei ole aina tasavahvaa. Instrumentaali-improvisaatioiden, shamanististen jumitusten ja laulelmallisten folkpoppien läpi kulkeva punainen lanka jää hivenen liian ohueksi. Uutta lähestymistapaa pyöriteltiin ennen levyn äänittämistä miltei kaksi vuotta; siihen nähden Silmät Sulkaset on tyydyttävä pelinavaus mutta tulevilla levyillä näkemykseltä odotetaan jo enemmän selkeyttä.

Ongelmallisin käsiteltävä on freelance-teatteriryhmä Moderni Kanuunan Oopperse Le Feti Le Grande Anaale, rahvakkaammin Perseooppera. Avantgardistinen musiikki kyllä toimii – kiitos Mika Rätön, Magyar Possessa vaikuttavien Pasi Salmen ja Harri Sippolan sekä jälleenkasatussa Elonkorjuussa musisoivan Jussi Reunamäen. Jättiläismäisiä perseitä, huoria ja peniksiä sisältävä Rätön käsikirjoitus, jota levy dialogilla höystettynä seuraa, jättää kuitenkin tarkoituksellisesti shokkihakuisen vitsin maun suuhun.

Teatteriesityksenä homma on saattanut olla vaikka kuinka hulvaton, mutta olisi silti ollut vähintäänkin korrektia sisällyttää paketin mukaan libretto, sillä tällaisenaan ei kiekkoa voi itsenäisenä taideteoksena pitää.