Vuodelta 2008 muistan videot Kim Heroldin kappaleista Social Butterfly ja Love In A Bottle. Musiikki oli vastustamattoman hyväntuulista hömppää ja videoista huokui sympaattinen camp-henki. Kyse ei ollut vuoden merkittävimmästä taide-elämyksestä, mutta soolouralle siirtynyt suomenruotsalainen miesmalli antoi näin itsestään hyvinkin rakastettavan kuvan.
Kim Heroldiksi nimetty albumi on artistin debyytti suomenkielisen musiikin parissa. Se on kuin kooste eri albumeilta kerättyjä nykyiskelmiä, joista muutama osuu ja loput viuhuvat metrikaupalla ohi. Ongelma ei ole esityskielessä, vaikka ei levyä se edelläkään ole sävelletty: ”Taustalla kulkee nauhana see-eepian värinen preeria”, kuuluu avaus. Ehkä nuori J. Karjalainen olisi voinut sortua samaan, ja keneltä Kim Herold suomeksi laulaessaan sattumoisin kuulostaakaan?
Parhaimmillaan levy on aidosti piristävä ja hauska, mutta liian taajaan myös surkuteltavan aneeminen. Poptähteyttä ruotiva Kuningas hukassa ärsyttää, ikäkriisillä filosofoiva 35 todella vaivaannuttaa ja muutama slovari soljuu vain huomaamattomasti ohitse. Odota minua -kappaleen hieno sovitus mellotroneineen, Kaikki okei ja levyn maltillinen kesto pelastavat paljon.