KORKEAJÄNNITYS: Shalalaa

Arvio julkaistu Soundissa 03/2003.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Useiden pikkulevyjen jälkeen albumilla debytoiva Korkeajännitys lupaa huomattavasti enemmän kuin antaa. Jo Alavilla mailla -biisin ensi-iskuista lähtien liikutaan lähes puhki kuluneen suomirockin parissa. Korkeatasoisen jännityksen sijasta tarjolla on korkean luokan tavanomaisuutta.

Arvio

KORKEAJÄNNITYS
Shalalaa
Megamania

Useiden pikkulevyjen jälkeen albumilla debytoiva Korkeajännitys lupaa huomattavasti enemmän kuin antaa. Jo Alavilla mailla -biisin ensi-iskuista lähtien liikutaan lähes puhki kuluneen suomirockin parissa. Korkeatasoisen jännityksen sijasta tarjolla on korkean luokan tavanomaisuutta.

Korkeajännityksen juuret ovat sekä Pohjois- että Etelä-Karjalassa, mikä ei jää epäselväksi Shalalaan edetessä. Pohjoiset vaikutteet tulevat Ismo Alangolta ja eteläisemmät Kotiteollisuuden edustamasta uudemmasta ankaruudesta. Ja aivan kuin tasapainon vuoksi yhtyeen biiseissä kuuluvat välillä myös Kolmas Nainen, runsaasti laimennettu CMX ja Helsingin juhannus -kappaleen lakonisessa esitystavassa jopa Zen Café. Kirjo on siis kiitettävän värikäs, mutta Korkeajännitystä itseään lauluista tunnistaa aivan liian harvoin.

Erityisen hämmästyttäväksi yhtyeen omaleimaisuuden puutteen tekee se, että bändi ei koostu aivan vihreistä nuorukaisista. Ja kun Shalalaan raidat on äänitetty peräti kahden ja puolen vuoden ajanjaksolla, niin mistään kiinteästä ja linjakkaasta albumikokonaisuudesta on turha puhua.