Jenkkibändi Krieg ehti jo kertaalleen hajota Blue Miasman (2006) jälkeen, mutta yhtye kokosi rivinsä uudelleen. Vaikka The Isolationist on Kriegin kuudes pitkäsoitto, bändi on julkaissut 15 vuodessa paljon materiaalia. Krieg tykkää kokeilla ja myös äänittää kokeilunsa. Näin ollen bändillä riittää myös demoja, jotka ehkä joskus näkevät kuun valon.
Krieg on ollut aina pintapuolisen brutaali, jota se on korostanut eräänlaisilla tahallaan heikoilla soundeilla. Ei yhtye uutuudellaankaan hifistele, mutta tuotantovaiheessa on selvästi kiinnitetty huomiota erottelevuuteen, jolloin bändin luomat äänet palvelevat paremmin kokonaisuutta.
Krieg pakottaa kuuntelemaan levynsä huolella, sillä ensikuulemalta The Isolationist olisi helppo leimata vain pikkuisen haasteellisemmaksi blackmetalliksi. Onnistunut tuotanto ja yhtyeen kokeilut asettavat ulottuville ahdistavaa äänimaalailua, josta kumpuaa synkeitä mielenmaisemia. Tempojensa puolesta Krieg lähestyy doombändejä, ja sävellyksiin on rakennettu sisään jopa progevaikutteita.
Kriegin haasteeksi asettama “löydä melodia” -tehtävä ei ole kaikkein helpoin, mutta kannattaa yrittää. Silloin kappaleet paljastavat todelliset kasvonsa.